Ajattelin tehä tälläsen postauksen mun parhaista kavereista. Vaikka mun postauksissa oon varmasti kertonut mun parhaista kavereista mutta kerron missä me tutustuttiin jne.
JENNA:
Niin noin paljon. Kaikki on kadonnut johonkin. Vaikka toki puhutaan osan noista kans facebookis lähes päivittäin mutta ei se tunnu enää siltä mitä se oli vuosi sitten. Totta kai oon tutustuin niihin ylä-asteella, kun ylä.-aste on ohi, lähetään opiskelemaan eri kouluihi, ruvetaan seurustelemaan ja kaveriporukat vaihtuu. Se on ymmärettävää mutta jos oikeesti halua pitää kaverisuhteen koossa niin sitä pitää myös hoitaa. Osittain oon aika pettynyt siihen että kuinka me luvattiin silloin että toista ei jätetä. Tullaan aina olemaan ystäviä. Mutta näin ei ole ollut mun kohdalla. Mä vaan niin toivon että tuun vielä näkemän näitä ihmisiä joita näen niin harvoin. Oon yrittänyt sopia tapaamista mutta se aina unohttuu kun tulee muuta ja aina mun pitäis olla se joka niitä tapaamisia sopii, oon välillä niin kyllästynyt siihen jatkuvaan kyselemiseen. Oon tullut siihen tulokseen että jos mun seura kiinnostaa nii saa itte ottaa muhun yhteyttä ja kysyä koska nähään.
Joten ei muutakun pyyntöjä odottelemaan!
<3:llä Annika
JENNA:
Näin Jennan ekaa kertaa 8.8.2012 kello 10, kun meidän koulu alkoi. Katottiin toisiamme päästä varpaisiin ja mieles pyöri "kukahan toikin on". Pari viikkoa siitä sitten ruvettiin pyörimään samassa kaveriporukassa ja juttu rupesi luistamaan. Jenna muutti asuntolaan elokuun lopulla suunnilleen ja sitten tietysti mäki muutin. Sielä me ruvettiin entistä enemmän olemaan tosi tiiviisti yhdessä. No sitten meille tuli niin tylsää koko asuntolassa joten muutettiin pois :D.
Nyt sitten ollaan koulussa aika paljon kahdestaan. Ja myös viikonloppuisin vietetään tosi paljon aikaa.
Henna:
Näin Hennan ekaa kertaa vuonna 2010 Nuijarokissa Ilmajoella. Sielä me ei todellakaan puhuttu mitään ku ei tunnettu eikä oltu nähty ennen sitä kertaakaan. Mutta vuosi sitten (2012) seurustelin yhen pojan kanssa joten sen ansoista nähtiin aika paljon, juteltiin ja ruvettiin viettämään aikaa tosi paljon. Henna tuli mun rinnakkais luokalle noin vuosi sitten ylä-asteella,. Ruvettiin näkemään melki joka arki päivä, ja siitä se sitten muuttuikin todelliseksi ystävyydeksi. Vaikka meillä on ollut joskus vähän erimielisyyksiä mutta niistä on aina selvitty ja eikö sellaisia oo vähän jokaisessa kaverisuhteessa.
Mulla tosiaan on kaks todella hyvää ystävää jotka kuuntelee, auttaa. tukee ja kannustaa,
En pidä näitä kahta mitenkää et toinen on parempi kuin toinen vaan molemmat on mulle yhtä tärkeitä joita en halua menettää ikinä, Kun ajattelee että vuosi sitten tähän aikaan mulla oli noin 5 parasta ystävää. Niin noin paljon. Kaikki on kadonnut johonkin. Vaikka toki puhutaan osan noista kans facebookis lähes päivittäin mutta ei se tunnu enää siltä mitä se oli vuosi sitten. Totta kai oon tutustuin niihin ylä-asteella, kun ylä.-aste on ohi, lähetään opiskelemaan eri kouluihi, ruvetaan seurustelemaan ja kaveriporukat vaihtuu. Se on ymmärettävää mutta jos oikeesti halua pitää kaverisuhteen koossa niin sitä pitää myös hoitaa. Osittain oon aika pettynyt siihen että kuinka me luvattiin silloin että toista ei jätetä. Tullaan aina olemaan ystäviä. Mutta näin ei ole ollut mun kohdalla. Mä vaan niin toivon että tuun vielä näkemän näitä ihmisiä joita näen niin harvoin. Oon yrittänyt sopia tapaamista mutta se aina unohttuu kun tulee muuta ja aina mun pitäis olla se joka niitä tapaamisia sopii, oon välillä niin kyllästynyt siihen jatkuvaan kyselemiseen. Oon tullut siihen tulokseen että jos mun seura kiinnostaa nii saa itte ottaa muhun yhteyttä ja kysyä koska nähään.
Joten ei muutakun pyyntöjä odottelemaan!
<3:llä Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti